Helena

Kylä jossa Helenakin on asunut jo jonkin aikaa, on hänen mittapuunsa mukaan pieni kylä,

mutta todella kauniin järven syleilyssä. Jos tilanne olisi toinen hän olisi varmasti jo pudistanut

kylän tomut jaloistaan. Mutta kaiken takana on mies, Raimo. He ovat seurustelleet

lähes siitä asti ,kun Helena on kylään muuttanut. Tällä hetkellä Helena haaveilee jo

sormuksesta. Raimon vaimo on kuollut ja hänellä on 8-vuotias tyttö. Mutta se ei ole

Helenalle ongelma, vaan hän on suunnitellut kaiken valmiiksi, niin että se häntä itseään

miellyttää.

Helena on tehnyt pitkän työpäivän kirkonkylän kunnantalolla kunnanjohtajan sihteerinä.

Hän on työpaikkaansa erittäin tyytyväinen. Sen takia hän muuttikin kylään. Aluksi hän

oli tyytymätön siihen, ettei saanut asuntoa kirkonkylältä. Mutta mieli muuttui kyllä

nopeasti ,kun hän näki asuntonsa ja vielä nopeammin kun hän kohtasi Raimon. Hän ei

olisi ikinä uskonut ,että hänen elämänsä mies voisi löytyä tästä aurinkoisesta pienestä

kylästä kauniisti liplattavan järven rannalta. Mutta niin vain kävi. Helenaa ei haittaa

edes se, että Raimo on tällä hetkellä työtön. Opettajana hän saa varmasti töitä isosta

kaupungista jonne he ilmanmuuta muuttavat, kun ovat menneet naimisiin.

Helena lepää sohvalla ja lepuuttaa jalkojaan. Hän odottaa Raimoa ,joka tulee

hakemaan häntä ulos. He ovat menossa ulos syömään. Yleensä he ovat Helenan

luona tai menevät ulos. Vain kerran Helena on käynyt Raimon ja Paulan kotona.

Ja se yksi kerta hänelle myös riitti. Tänään hänen oli ollut melko vaikea saada puhuttua

Raimoa ympäri lähtemään ulos. Raimo oli perustellut, että hänen pitäisi olla enemmän

kotona Paulan kanssa. Mutta kyllähän Helena naisten keinot osaa.

Kun Helenalla nyt on aikaa, hänen katseensa kiertää ympäri olohuoneen. Hän on

kyllä niin tyytyväinen, kuin olla voi. Puitteet ovat melko hyvät, niin hyvät kuin

tällaisessa vuokra-asunnossa nyt olla voi. Tapettia Helena edes takaseinään kaipaisi.

Mutta kaikki mikä on hänen on tarkkaan ja huolella valittu. Ja jokainen tavara on

tarkalleen oikealla paikallaan. Tämänkin asian Helena on miettinyt valmiiksi. Hän

haluaa kaikki omat tavaransa mukaan, kun he muuttavat ja loput puuttuvat tavarat

he voivat ostaa yhdessä Raimon kanssa ja alkaa näin rakentaa yhteistä tulevaisuuttaan.

Helenan katse kiertää vielä huonetta joka on hänen kättensä taidon näyte. Jos hänen

matossaan olisi hapsut, ne olisi varmaan kammalla kammattu järjestykseen. Eikä

Helena niitä hapsuja sekaisin haluaisikaan. Kuka ne hapsut sitten voisi sekoittaa.

Lapset, on Helenan nopea ajatus. Mutta sekin ajatus on jo nuorena tyttönä Helenan

mielessä laitettu yhtä siististi järjestykseen kuin maton hapsut. Ei lapsia. Ja näin

Helenan "maton hapsut" ovat turvassa.

Helenan ajatukset liukuvat asunnosta Raimoon. Kuinka kaikki alkoi mennä hänen

elämässään parempaan suuntaan siinä vaiheessa, kun hänen työnsä etelässä loppuivat

ja hän joutui hakea uutta työpaikkaa etelä pohjanmaalta. Siinä vaiheessa ,kun suuren

kaupungin tyttö joutuu muuttamaan pieneen kirkonkylään kauas etelästä ja vielä

pienimpään kylään, ei voi tuntua tulevaisuus kovin ruusuiselta. Mutta se ruususen

elämä odotti kuitenkin häntä tämän aurinkoisen kylän miehen hahmossa.

Onkohan kenelläkään näin kaunista kotia tässä kylässä Helena miettii. Sillä hän ei

todellakaan sitä tiedä. Koska hän ei ole käynyt kenenkään muun kuin Raimon

kotona. Mutta hän voi kuvitella millaisia koteja näillä ihmisillä on ,jotka eivät ole

koskaan etelän tyylikkäitä koteja edes nähneet.

Mutta ovikello soi ja hymy syttyy Helenan kauniille kasvoille. Raimo on tullut ja

kaikki äskeiset ajatukset häipyvät Helenan mielestä. On vain Raimo.