Paula

Paula on niin onnellinen, koska mummu ja pappa ovat tulossa kylään. Vaikka isän äiti ja isä
asuvat aivan toisella puolella Suomea ja vaikka he ovat jo aika iäkkäitä. Silti he käyvät
kylässä melko usein. Paulan kasvoille hiipii oikein hymy, mikä on tälle totiselle pienelle tytölle
melko harvinaista. Mutta niin onnellinen Paula on mummun ja papan tulosta.
Paula kattaa keittiössä pöytää. Hän haluaa että kaikki on mahdollisimman nätisti laitettu,
että mummu ja pappa tuntevat ,että heitä on odotettu. Paula on luvannut auttaa isää ruuan laitossa.
Niin he tekevät usein arkipäivinäkin. Jos Paula vaan koulutöiltään ehtii.
Ja isä on sanonut, että on hyvä opetella jo hiljalleen ruuan laittoa, ettei tarvitse sitten
aikuisena opetella kaikkea ihan alusta asti.

Kun mummu ja pappa ovat käymässä he nukkuvat isän parisängyssä ja isä nukkuu takkahuoneessa.
Paula aikoo vielä yrittää ehtiä petata mummulle ja papalle pedinkin isän sänkyyn.
Mummu on erittäin tärkeä ihminen Paulan elämässä, kun Paulan äiti on enkelinä taivaassa.
Niin Paula ajattelee, sillä hänen parhaan ystävänsä Pian kaksos-sisaruksensa ovat kuolleet
aivan pieninä ja Pia on sanonut että he ovat enkeleinä taivaassa. Ja Paulakin haluaa ajatella,
että äiti on taivaassa, kuin hautausmaalla mullan alla. Paula ei oikein ymmärrä miten äiti voi olla kahdessa paikassa yhtä-aikaa. Mutta mummo on sanonut ,että usko sinä tyttö vain ,että
äiti on taivaassa. Mummu on jo yrittänyt selittää Paulalle miten äiti voi olla kahdessa paikassa yhtä-aikaa, mutta ei Paula sitä vielä oikein ymmärrä. Mummu on luvannut selittää sitä uudelleen, kun Paula on hiukan isompi.

Mummu on sellainen ihminen jolta Paula voi kysyä mitä vain ja mummu kyllä vastaa
ja kertoo kaiken mitä asiasta tietää, niin mummu on sanonut. Siitä mummu on ihmeellinen
ihminen, että hän osaa kysyä Paulalta juuri oikeat kysymykset. Vaikka Paula on mielestään jo iso tyttö, hän kyllä voi vielä kapsahtaa mummun kaulaan kun hän tulee kylään ja istua sohvalla
aivan mummun kainalossa. Mutta niin Piakin tekee kotonaan, halaa usein äitiään ja mummuaan
ja myös puoli vuotiaita kaksos-siskojaan Tarjaa ja Virpiä. Salmen perheen mummu ja äiti
ovat Paulan elämässä erittäin rakkaita ihmisiä. Jos Paulan äiti olisi elossa hän haluaisi että äiti
olisi kuin Salmen perheen äiti Marjatta.

Papan kanssa Paulalla on toisenlaisia yhteisiä juttuja. Niistä tärkein on ehkä sakki peli.
Pappa on siinä tosi hyvä. Hän on joskus nuorempana jopa kilpaillutkin siinä lajissa. Pappa on myös siitä kiva että hän opettaa kokoajan Paulaa. Myös isä on hyvä pelaamaan. Isän kanssa Paula on välillä pelannut kilpaa, silloin isä ei neuvo Paulaa. Paula ei ole vielä ikinä voittanut isää, mutta isä sanoo aina ,että joskus se päivä vielä tulee, että Paula voittaa. Myös pappa ja isä pelaavat aina kilpaa, kun pappa on käymässä. Se on jännittävää. Paula seuraa aina silmä tarkkana heidän peliään.
Mummu ei ole innostunut pelaamaan, vaikka isä häntä aina houkutteleekin. Mummu sanoo,
että hänen on parasta vaan tehdä isälle ja Paulalle villasukkia. Eikä ne olekkaan mitään vain villasukkia, vaan ne ovat todella hienoja. Vain Pialla on yhtä hienot villasukat, kuin Paulalla.
Salmen perheen mummu on myös todella taitava. Hän tekee sukkia myös myyntiin. Ja hän
tekee myös vaatteita ja silloin täytyy olla todella taitava. Myös Paulalla on Salmen mummun
tekemä villatakki.

Siitä Paulan ajatukset meneekin vaatteisiin. Hänellä on kyllä aina puhtaat ja ehjät vaatteet
päällä. Siitä huolehtii mummu, isä ja Salmen perheen naiset. Mutta Paulan vaatteet on auttamattomasti vanhanaikaiset. Mummu huolehtii Paulan alusvaatteista. Mutta mummu on vanha ihminen, eikä hän tiedä minkälaisia alusvaatteita 8-vuotiailla tytöillä on tänä päivänä. Onneksi
toiset tytöt ei naura Paulan vaatteille. Isä huolehtii sitten Paulan muista vaatteista. Ja isän kanssa on sama homma, isä ei osaa ostaa Paulalle sellaisia vaatteita kuin muilla tytöillä on, joille vaatteet ostaa äiti. Mutta Paula ei sano isälle mitään, koska Paula tietää kuinka vähän isällä on rahaa, kun isällä ei ole töitä. Mutta sitä Paula ei ymmärrä miten Pialla on sellaiset vaatteet ,kuin muilla luokan tytöillä,
vaikka hekin ovat köyhiä, niin kuin Paula ja isäkin. Johtuisiko se sitten siitä ,että Pialla
on äiti. Niin sen täytyy olla. Mutta on Paulalla muutamia nättejäkin vaatteita ja niistä Paula
pitää tosi hyvää huolta. Sitäkin Paula ihmettelee, että hän on saanut ne Salmen perheeltä.
Villatakin Salmen mummu oli kutonut Pialle, mutta se oli kuulemma Pialle väärän kokoinen
ja niin se annettiin Paulalle. Vaikka Paula ja Pia ovat juuri saman kokoiset!? Kun Paulalla oli kesällä syntymäpäivä, hän sai Pialta lahjaksi vihon, kynän ja kumin, ne Pia oli ostanut ihan omilla rahoillaan. Paketin mukana oli myös Salmen perheen äidin ostama todella nätti T-paita, jonka hän halusi antaa Paulalle lahjaksi. Isä on aina yrittänyt maksaa Salmen perheen naisille, mutta ei he ole suostuneet ottamaan rahaa. Siksi isä on sanonut Paulalle, että hänen pitää mennä usein hoitamaan Pian avuksi kaksosia, näin he voivat maksaa vähän takaisin vaatteista. Ja mielellään hän Pian apuna kaksosia hoitaakin.

Mutta Paulan ajatukset palaavat takaisin niihin, ei niin muodikkaisiin vaatteisiin, joita suurin osa
hänen vaatteistaan on. Vaikka tytöt eivät hänen vaatteitaan haukukkaan, on eräs joka kyllä haukkuu kaikkien muidenkin puolesta. Hän on Paulan luokalla oleva poika nimeltä Otto. Koulussa hän ei uskalla Paulalle huudella , sillä opettajat tietävät että Otto huutelee Paulalle hänen vaatteistaan.
Paula ei sitä koskaan kerro isälle, eikä mummullekkaan. Mutta kerran kun Pia oli heillä ,isä kysyi mitenkäs tyttöjen koulu sujuu? Pia sanoi ,että muuten hyvin mutta Otto haukkuu Paulan vaatteita.
Silloin isä meni käymään Oton kotona ja asiasta oli puhuttu siellä ja Oton äiti joka on opettajana
samassa koulussa kuin Paula ja Otto ovat oppilaina, kertoi asiasta koko koulun henkilökunnalle.
Mutta siitä huolimatta Otto on huudellut ja haukkunut Paulan vaatteita. Onneksi Otto ei kuitenkaan lyö Paulaa eikä mitään muuta sellaista ,sillä silloin Paula ei kyllä menisi ollenkaan kouluun.
Luokan tytöillä ja pojilla on kahtena päivänä eri pituinen koulupäivä ,silloin Paula saa mennä
rauhassa koulusta kotiin. Oton äiti oli varmasti miettinyt keinoja kiusaamisen lopettamiseksi.
Hän oli ostanut Otolle huilun ja maksanut hänelle soitonopettajan, tämä soittotunti olisi maanantaina heti koulun jälkeen. Kukaan kylällä ei uskonut, että Otto alkaisi soittamaan huilua. Mutta niinpä Otto vain alkoi, eli äiti tunsi kyllä poikansa. Ja näin Paulalla oli jo kolme päivää viikossa, jolloin hän
sai tulla rauhassa toisten tyttöjen kanssa kotiin koulusta.

Mutta se ei ollutkaan suurin murhe Paulan elämässä. Oli vielä toinen asia joka oli suuren vuoren
kokoinen murhe ja sillä oli nimikin, Helena.
Vuosi sitten kun Helena muutti kylään, kaikki tytöt ihailivat häntä, he eivät olleet koskaan nähneet ketään niin kaunista naista kuin Helena. Mutta tosi nopeasti lapsetkin huomasivat, että kaikki
ei ollut niin kaunista ,kuin ensin oli näyttänyt. Tytöt olivat puhuneet keskenään siitä kuka heistä
oli puhunut Helenan kanssa, mutta kukaan ei ollut puhunut, ei edes Paula. Silloin kerran kun
Helena oli käynyt heillä hän oli nyökännyt Paulalle, mutta ei ollut puhunut mitään.

Isä oli puhunut Paulalle hyvin vähän Helenasta ja sen mitä oli puhunut ,hän oli puhunut kaikkea hyvää. Mutta se suuri musta pelottava möykky, joka oli jo kasvanut vuoren korkuiseksi. Se oli hiljalleen piirtynyt Paulan herkkään mieleen. Jokaisen hänen tyttö kaverinsa kotona olivat aikuiset puhuneet Raimosta ja Helenasta. Olivathan he pienen kylän ylivoimaisesti mielenkiintoisin puheen aihe. Mutta aikuiset eivät aina huomanneet varoa että pienet korvat olivat kuulemassa. Ja pienet
tytöt eivät tajunneet että heidän sipisten kertomansa asiat Paulalle, hänen isästään ja Helenasta ,
voisivat jotenkin kasaantua Paulan mieleen. Eiväthän he Paulasta puhuneet. Ja näin Paula sai
hiljalleen murunen kerrallaan tietää mitä suunnitelmia Helenalla oli heidän perheensä suhteen.
Tästä oli tullut niin valtava pelon paikka ,että tästä ei pystynyt puhua enää kenenkään kanssa,
ei isän, ei mummun, eikä Piankaan kanssa.
Mutta Paulan tietämättä kylällä toimittiin niin kuin oli aina toimittu. Kaikki yhden puolesta.
Jos Helena oli puhumattomuudellaan ja sillä ettei hän ollut käynyt kenenkään kotona, eikä kukaan ollut uskaltanut ajatellakkaan, että menisi toivottamaan Helenan tervetulleeksi.
Hän oli näin toimimalla itse sulkenut itsensä kyläläisten ulkopuolelle.
Kylällä suunniteltiin kokoonpanoa joka menisi puhumaan Helenalle pienen Paula tytön puolesta.




Paulan kännykkä piippasi. Hän sai kivan kuvan Pialta ja hyvän yön toivotukset. Tulen huomenna
hakemaan sinua kouluun, t. Pia
Paula painoi kännykän rintaansa vasten. Pia, maailman paras ystävä!

p.s Oli kyllä yksi tämän talven vaikein kuvaus päivä. Meillä päin ei päivä valjennut juuri ollenkaa, oli kyllä talven pimein päivä. Ja oli pakko olla huoneessa valot päällä ja piti käyttää salamaa ja sitten tuli varjoja. Yritin valita parhaat kuvat, mutta parempaan en vain pystynyt.