lauantai 25. tammikuuta 2020

Pia










Tässä ylemmässä kuvassa näkee kuinka nätti Pian huoneesta tuli kun oviaukko
peitettiin ja valokuva tapetin päälle laitettiin nätti tyttömäinen tapetti.
Alemmassa kuvassa näkee millainen huone oli ennen.
Pia on ihmeissään miksi hän sai uudet tapetit huoneeseensa. Ei hän ollut sellaisia
pyytänyt. Isä kertoi että äiti oli löytänyt tapetit muutamalla eurolla kirpparilta ja
tapetti liisteriä oli jäänyt Tainan asunnon tapetoinnista. Ja sitten isä kertoi että Pia saisi
vielä uuden sängynkin. Äiti oli nähnyt jossakin lehdessä kivan sängyn ja kysynyt
olisiko niin paljon puutavaraa, että sängyn saisi tehtyä. Eiköhän sitä sen verran ole,
isä oli sanonut. Niin he olivat alkaneet tehdä sänkyä papan kanssa. Harmi kun se ei
ehtinyt valmiiksi nyt samalla kun huone tapetoitiin. Täytyi laittaa vielä vanha
kerrossänky takaisin. Äiti on näyttänyt kuvan millainen sängystä tulee. Kuva on
tämän vanhan huoneen kuvan jälkeen. Paitsi sängyssä ei ole tuota etureunaa.





Pia asuu kylän suurimmassa talossa. Ihan järven rannalla. Heillä on myös rantasauna,
jota juuri nyt korjataan. Talossa jossa Pia asuu on vanha puoli, jossa Pian huone on.
Ja sitten uusipuoli, joka valmistui n. 2-vuotta sitten. Mummu on asunut vanhalla puolella
ihan vauvasta asti. Sitten kun hän meni naimisiin papan kanssa, myös pappa muutti
asumaan mummun koti taloon. Silloin taloa alettiin sanoa myös Salmen perheen taloksi.
Sitten mummun isä ja äiti kuolivat, sisaruksia mummulla ei ollutkaan. Mummu ja pappa
sai yhden tytön, Marjatan. Joka on siis Pian äiti. Kun Pian äiti meni naimisiin Pian isän
kanssa. Jarmo, Pian isä muutti asumaan Salmen perheen taloon. Mummulle ja papalle
rakennettiin oma pieni talo, ihan lähelle vanhaa Salmen perheen taloa. Mutta mummu ja
pappa ei kyllä ole omassa kodissaan paljon muuta, kuin yöt. He ovat melkein aina auttamassa
Salmen perhettä niin sisällä kuin ulkonakin. Vaikka nyt kun Marjatta äiti on palannuy töihin,
perheellä on myös apulainen Maija. Mutta kyllä töitä riittää molemmille Elsa mummulle,
kuin Maijallekkin.





Varsinkin nyt kun Olavi pappa keksi, että taloa kannattaisi laajentaa yhden huoneen
verran molempiin suuntiin ja kolmen kerroksen verran, niinkuin vanha puolikin on.
Vanhalla puolella on viisi huonetta ja nyt uudella puolella kuusi huonetta. Eli nyt
Salmen perheen talossa on tilaa kaikille. Enimmillään väkeä on :Maija-apulainen,
Elsa-mummu, Olavi-pappa, Marjatta-äiti, Jarmo-isä, Pia ja hänen yhtävanha
Kari-veli sekä puoli-vuotiaat kaksois-siskot: Virpi ja Tarja. Sitten Pialla on ollut myös
häntä 4-vuotta nuoremmat kaksois-veljet: Markku ja Ari-Pekka, jotka on jo enkeleinä
taivaassa.
Maijan töihin kuuluu hoitaa kaksosia ja laittaa ruoka valmiiksi n. kello neljäksi. Mutta
kyllä Maija myös siivoaa, minkä muilta töiltään ehtii. Mummun töihin ei kuulu mitään,
mutta ei mummu osaa olla tekemättä koko ajan jotakin, jos ei muuta niin tekee käsitöitä.
Ja kesällä mummu touhuaa kasvihuoneessaan. Äiti ei ole mitenkään erityisesti kiinnostunut kasvihuoneen hoidosta, mutta kyllä hän on tosi tyytyväinen, kun mummu tulee iltapäivällä
kori täynnä kaikkea mitä voi käyttää ruuanlaittoon. Kasvihuone on ollut jo silloin kun
mummu oli pieni.
Papankaan töihin ei kuulu mitään, mutta myös hän touhuaa koko ajan jotakin töitä,
lähinnä isän avuksi. Nyt kun äiti on palannut töihin kaksosten syntymän jälkeen, hän
herää todella aikaisin jakamaan aamulehteä kyläläisille. Sitten hän tulee kotiin, syö
kunnollisen aamupalan ja lähtee polkemaan pyörällä 3 kilometriä kirkonkylälle,
jossa hän tekee 8 tunnin työpäivän siivoojana terveyskeskuksessa. Isällä on välillä töitä,
välillä ei. Nyt hän on töissä kirvesmiehenä kunnalla. Isä toivoo että saisi vakituisen työ-
paikan. Sillä jokainen euro tulee tarpeeseen. Pia ja Kari käy kirkonkylän ala-asteella
kakkos luokkaa. Virpi ja Tarja on kotona, milloin kenenkin hoidossa.




Kun perhe on iso ja rahaa on vähän, pappa keksi, että kun tontilla on vielä rakennus-
oikeutta jäljellä ja papalla metsää vähän jäljellä. Rakennetaan kaksi asuntoa tontille ja
jos saadaan jo etukäteen selville, että asuntoihin muuttaisi vuokralle sellaisia henkilöitä,
joiden kanssa ,olisi helppo asua samalla tontilla ja joista tietäisi, että he eivät "häiritseisi"
Salmen perheen elämää.
Toiseen asuntoon tuli 3 huonetta ja pesutilat + lupa käyttää kerran viikossa Salmen
perheen rantasaunaa. Siihen asuntoon muutti Marjatta äidin paras ystävä miehensä ja
n. puoli vuotiaan lapsensa kanssa. Eli Päivi ja Vellu ja Veeti vauva. Salmen äiti tiesi,
että he etsivät asuntoa ja niin äiti pyysi heitä muuttamaan heidän uuteen asuntoonsa.
Toiseen asuntoon tuli 4 melko pientä huonetta ja pesutilat ja rantasaunan käyttö-oikeus.
Siihen asuntoon Salmen perhe ei keksinyt itse ketä pyytää asumaan. Isä jo pelkäsi, ettei
asuntoon löydy asukkaita. Mutta melkopian kirkonkylällä asuva Taina niminen nuori
18-vuotias tyttö otti yhteyttä, että haluaisi muuttaa asuntoon. Hän on töissä kylän vanhainkodissa/palvelutalossa ja hänelle sopisi hyvin asua kylällä. Äiti soitti vanhainkodin
johtajalle ja sai kuulla, että Taina on reipas tyttö ja uskallatte kyllä vuokrata asunnon hänelle.
Niin Taina sitten muutti Salmen perheen toiseen asuntoon. Asunto on talon päädyn ja
kasvihuoneen välissä, niin että Tainaa he eivät paljoa edes näe. Pia on aivan onnessaan
Tainan muutosta asuntoon. Hän toivoo että Taina olisi mahdollisimman paljon tekemisissä
heidän kanssaan. Asuntojen rakentaminen tietenkin maksoi, vaikka puutavara oli itseltä ja
työvoima myös pitkälle itseltä ja kyläläiset auttoivat tosi paljon. Mutta hiljalleen asunnot
alkaisivat tuottaa voittoa.




Pian huone on talon vanhalla puolella, pikkurippinen huone. Suunnilleen samankokoinen,
kuin vanhanpuolen vessa. Vanhallapuolella on vielä keittiö, olohuone ja isän ja äidin huone
josta pääsee pienelle parvekkeelle.
Pia olisi saanut uuden ison huoneen uudeltapuolelta, mutta hän ei halunnut, hän on niin
tottunut omaan pieneen pesäänsä. Ja varsinkin nyt kun sai uudet tapetit. Hän otti heti
kännykän käteen ja soitti maailman parhaalle ystävälleen Paulalle. Ja kysyi voisiko
Paula tulla illemmalla katsomaan hänen huonettaan. Paula lupasi tulla kun on tehnyt
läksyt loppuun ja syönyt.





Pialla on sama homma, läksyt on kesken. Ja tekemättä on
varsinkin yksi matikan tehtävä. Pia on yrittänyt tehdä sitä jo vaikka kuinka kauan. Nyt on
annettava periksi ja pyydettävä Karilta apua. Kari on luokan paras matikassa. Ja paras veli,
sillä hän auttaa aina Piaa, kun tämä tarvitsee apua. Kari on hyvä auttamaan, sillä hän ei vaan
kerro vastausta, vaan Pian pitää myös ymmärtää miten lasku lasketaan.







Ruuan jälkeen Paula tulee. Ja hän vain seisoo ja katsoo Pian huonetta. Etkö sinä tykkää
siitä, Pia kysyy varovasti. Tykkään huudahtaa Paula. Minusta se on niin hieno ja erilainen,
etten osaa sanoa mitään. Vielä kun saat sen uuden sängyn, sinulla on meistä tytöistä
hienoin huone. Ei nyt sentään, kyllä Annella ja Veeralla on paljon hienommat huoneet kuin
minulla, Pia sanoo. Minun mielestä sinulla on hienoin huone, Paula vielä toteaa.
Pia ei sano enää mitään, sillä hän tietää ,että kun Paula sanoo jotakin, hän myös tarkoittaa
sitä. Pialle tulee niin hyvä mieli ja hän on niin onnellinen siitä, että hänellä on sellainen ystävä
kuin Paula. He ovat olleet parhaat ystävät ihan pienestä asti, niin pienestä, ettei Pia
edes muista. Ja nyt he ovat myös luokkakaverit. Ja tämän viimeisen vuoden aikana he ovat
olleet yhdessä enemmän kuin minään muuna vuotena, Se on johtunut siitä että Paulan
isä on seurustellut viime vuoden Helenan kanssa ja kaikkina niinä iltoina joko Paula on ollut
Pian luona tai toisinpäin. Ja yökylässä tytöt ovat olleet toistensa luona useammin kuin
aikaisemmin. Onneksi Paulan isä ei ole jättänyt Paulaa koskaan yksin, kun on lähtenyt
Helenan kanssa ulos.
Nyt kuuluu selvästi mummon ääni joka huutelee Piaa. Me ollaan täällä minun huoneessa,
Pia huutaa takaisin. Mummu tulee hetken kuluttua Pian huoneeseen hartiahuivi kädessä.
Voisitteko te tytöt viedä tämän hartiahuivin, jonka sain juuri valmiiksi, vanhainkotiin
Hilja mummulle. Veisin muuten itse, mutta tuo vasen polvi on niin kipeä, etten taida pystyä
kävellä vanhainkodille ja takaisin. Kyllä me voidaan viedä, tytöt sanoo melkein yhtä aikaa.
Tytöt tykkäävät molemmat käydä vanhainkodilla. He käyvät lukemassa ja juttelemassa
asukkaille. Paula myös pelaa shakkia, sillä hän on siinä hyvä. Kerran kuukaudessa kaikki
kyläläiset jotka vain mitenkään voivat kokoontuvat vanhainkodille. Sinä iltana soitetaan ja
lauletaan asukkaiden toivomia lauluja, Pelataan pelejä, jutellaan, Ja herkutellaan, sillä ne ovat nyyttikestit ja jokainen tuo vähän syötävää mukanaan.
Mutta mummu, sinä et saisi tehdä niin paljon töitä, jos sinun polvi on niin kipeä. Sillä se
paranee millä on tullutkin sanoo mummu. Ja tarkoittaa että jos polvi on tullut kipeäksi sillä
että mummu on tehnyt paljon töitä ,niin työnteolla se paraneekin. Pitääkö minun kertoa isälle,
äidille tai papalle ,sanoo Pia. Älä tyttö hyvä vaan kerro, heillä on muutenkin huolia.
Lähtekää vain nyt hoitamaan se asia, ettei mene liian myöhään. Siellä kuitenkin menee jonkin
aikaa. Ette te tytöt sieltä ilman mehua ja pullaa pääse pois. Ja muistakaa sanoa oikein paljon
terveisiä Hiljalle ja kaikille muillekkin. Tytöt lupaavat viedä terveiset perille ja lähtevät matkaan.




sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Paula








Paula on niin onnellinen, koska mummu ja pappa ovat tulossa kylään. Vaikka isän äiti ja isä
asuvat aivan toisella puolella Suomea ja vaikka he ovat jo aika iäkkäitä. Silti he käyvät
kylässä melko usein. Paulan kasvoille hiipii oikein hymy, mikä on tälle totiselle pienelle tytölle
melko harvinaista. Mutta niin onnellinen Paula on mummun ja papan tulosta.
Paula kattaa keittiössä pöytää. Hän haluaa että kaikki on mahdollisimman nätisti laitettu,
että mummu ja pappa tuntevat ,että heitä on odotettu. Paula on luvannut auttaa isää ruuan laitossa.
Niin he tekevät usein arkipäivinäkin. Jos Paula vaan koulutöiltään ehtii.
Ja isä on sanonut, että on hyvä opetella jo hiljalleen ruuan laittoa, ettei tarvitse sitten
aikuisena opetella kaikkea ihan alusta asti.




Kun mummu ja pappa ovat käymässä he nukkuvat isän parisängyssä ja isä nukkuu takkahuoneessa.
Paula aikoo vielä yrittää ehtiä petata mummulle ja papalle pedinkin isän sänkyyn.
Mummu on erittäin tärkeä ihminen Paulan elämässä, kun Paulan äiti on enkelinä taivaassa.
Niin Paula ajattelee, sillä hänen parhaan ystävänsä Pian kaksos-sisaruksensa ovat kuolleet
aivan pieninä ja Pia on sanonut että he ovat enkeleinä taivaassa. Ja Paulakin haluaa ajatella,
että äiti on taivaassa, kuin hautausmaalla mullan alla. Paula ei oikein ymmärrä miten äiti voi olla kahdessa paikassa yhtä-aikaa. Mutta mummo on sanonut ,että usko sinä tyttö vain ,että
äiti on taivaassa. Mummu on jo yrittänyt selittää Paulalle miten äiti voi olla kahdessa paikassa yhtä-aikaa, mutta ei Paula sitä vielä oikein ymmärrä. Mummu on luvannut selittää sitä uudelleen, kun Paula on hiukan isompi.




Mummu on sellainen ihminen jolta Paula voi kysyä mitä vain ja mummu kyllä vastaa
ja kertoo kaiken mitä asiasta tietää, niin mummu on sanonut. Siitä mummu on ihmeellinen
ihminen, että hän osaa kysyä Paulalta juuri oikeat kysymykset. Vaikka Paula on mielestään jo iso tyttö, hän kyllä voi vielä kapsahtaa mummun kaulaan kun hän tulee kylään ja istua sohvalla
aivan mummun kainalossa. Mutta niin Piakin tekee kotonaan, halaa usein äitiään ja mummuaan
ja myös puoli vuotiaita kaksos-siskojaan Tarjaa ja Virpiä. Salmen perheen mummu ja äiti
ovat Paulan elämässä erittäin rakkaita ihmisiä. Jos Paulan äiti olisi elossa hän haluaisi että äiti
olisi kuin Salmen perheen äiti Marjatta.





Papan kanssa Paulalla on toisenlaisia yhteisiä juttuja. Niistä tärkein on ehkä sakki peli.
Pappa on siinä tosi hyvä. Hän on joskus nuorempana jopa kilpaillutkin siinä lajissa. Pappa on myös siitä kiva että hän opettaa kokoajan Paulaa. Myös isä on hyvä pelaamaan. Isän kanssa Paula on välillä pelannut kilpaa, silloin isä ei neuvo Paulaa. Paula ei ole vielä ikinä voittanut isää, mutta isä sanoo aina ,että joskus se päivä vielä tulee, että Paula voittaa. Myös pappa ja isä pelaavat aina kilpaa, kun pappa on käymässä. Se on jännittävää. Paula seuraa aina silmä tarkkana heidän peliään.
Mummu ei ole innostunut pelaamaan, vaikka isä häntä aina houkutteleekin. Mummu sanoo,
että hänen on parasta vaan tehdä isälle ja Paulalle villasukkia. Eikä ne olekkaan mitään vain villasukkia, vaan ne ovat todella hienoja. Vain Pialla on yhtä hienot villasukat, kuin Paulalla.
Salmen perheen mummu on myös todella taitava. Hän tekee sukkia myös myyntiin. Ja hän
tekee myös vaatteita ja silloin täytyy olla todella taitava. Myös Paulalla on Salmen mummun
tekemä villatakki.




Siitä Paulan ajatukset meneekin vaatteisiin. Hänellä on kyllä aina puhtaat ja ehjät vaatteet
päällä. Siitä huolehtii mummu, isä ja Salmen perheen naiset. Mutta Paulan vaatteet on auttamattomasti vanhanaikaiset. Mummu huolehtii Paulan alusvaatteista. Mutta mummu on vanha ihminen, eikä hän tiedä minkälaisia alusvaatteita 8-vuotiailla tytöillä on tänä päivänä. Onneksi
toiset tytöt ei naura Paulan vaatteille. Isä huolehtii sitten Paulan muista vaatteista. Ja isän kanssa on sama homma, isä ei osaa ostaa Paulalle sellaisia vaatteita kuin muilla tytöillä on, joille vaatteet ostaa äiti. Mutta Paula ei sano isälle mitään, koska Paula tietää kuinka vähän isällä on rahaa, kun isällä ei ole töitä. Mutta sitä Paula ei ymmärrä miten Pialla on sellaiset vaatteet ,kuin muilla luokan tytöillä,
vaikka hekin ovat köyhiä, niin kuin Paula ja isäkin. Johtuisiko se sitten siitä ,että Pialla
on äiti. Niin sen täytyy olla. Mutta on Paulalla muutamia nättejäkin vaatteita ja niistä Paula
pitää tosi hyvää huolta. Sitäkin Paula ihmettelee, että hän on saanut ne Salmen perheeltä.
Villatakin Salmen mummu oli kutonut Pialle, mutta se oli kuulemma Pialle väärän kokoinen
ja niin se annettiin Paulalle. Vaikka Paula ja Pia ovat juuri saman kokoiset!? Kun Paulalla oli kesällä syntymäpäivä, hän sai Pialta lahjaksi vihon, kynän ja kumin, ne Pia oli ostanut ihan omilla rahoillaan. Paketin mukana oli myös Salmen perheen äidin ostama todella nätti T-paita, jonka hän halusi antaa Paulalle lahjaksi. Isä on aina yrittänyt maksaa Salmen perheen naisille, mutta ei he ole suostuneet ottamaan rahaa. Siksi isä on sanonut Paulalle, että hänen pitää mennä usein hoitamaan Pian avuksi kaksosia, näin he voivat maksaa vähän takaisin vaatteista. Ja mielellään hän Pian apuna kaksosia hoitaakin.




Mutta Paulan ajatukset palaavat takaisin niihin, ei niin muodikkaisiin vaatteisiin, joita suurin osa
hänen vaatteistaan on. Vaikka tytöt eivät hänen vaatteitaan haukukkaan, on eräs joka kyllä haukkuu kaikkien muidenkin puolesta. Hän on Paulan luokalla oleva poika nimeltä Otto. Koulussa hän ei uskalla Paulalle huudella , sillä opettajat tietävät että Otto huutelee Paulalle hänen vaatteistaan.
Paula ei sitä koskaan kerro isälle, eikä mummullekkaan. Mutta kerran kun Pia oli heillä ,isä kysyi mitenkäs tyttöjen koulu sujuu? Pia sanoi ,että muuten hyvin mutta Otto haukkuu Paulan vaatteita.
Silloin isä meni käymään Oton kotona ja asiasta oli puhuttu siellä ja Oton äiti joka on opettajana
samassa koulussa kuin Paula ja Otto ovat oppilaina, kertoi asiasta koko koulun henkilökunnalle.
Mutta siitä huolimatta Otto on huudellut ja haukkunut Paulan vaatteita. Onneksi Otto ei kuitenkaan lyö Paulaa eikä mitään muuta sellaista ,sillä silloin Paula ei kyllä menisi ollenkaan kouluun.
Luokan tytöillä ja pojilla on kahtena päivänä eri pituinen koulupäivä ,silloin Paula saa mennä
rauhassa koulusta kotiin. Oton äiti oli varmasti miettinyt keinoja kiusaamisen lopettamiseksi.
Hän oli ostanut Otolle huilun ja maksanut hänelle soitonopettajan, tämä soittotunti olisi maanantaina heti koulun jälkeen. Kukaan kylällä ei uskonut, että Otto alkaisi soittamaan huilua. Mutta niinpä Otto vain alkoi, eli äiti tunsi kyllä poikansa. Ja näin Paulalla oli jo kolme päivää viikossa, jolloin hän
sai tulla rauhassa toisten tyttöjen kanssa kotiin koulusta.




Mutta se ei ollutkaan suurin murhe Paulan elämässä. Oli vielä toinen asia joka oli suuren vuoren
kokoinen murhe ja sillä oli nimikin, Helena.
Vuosi sitten kun Helena muutti kylään, kaikki tytöt ihailivat häntä, he eivät olleet koskaan nähneet ketään niin kaunista naista kuin Helena. Mutta tosi nopeasti lapsetkin huomasivat, että kaikki
ei ollut niin kaunista ,kuin ensin oli näyttänyt. Tytöt olivat puhuneet keskenään siitä kuka heistä
oli puhunut Helenan kanssa, mutta kukaan ei ollut puhunut, ei edes Paula. Silloin kerran kun
Helena oli käynyt heillä hän oli nyökännyt Paulalle, mutta ei ollut puhunut mitään.




Isä oli puhunut Paulalle hyvin vähän Helenasta ja sen mitä oli puhunut ,hän oli puhunut kaikkea hyvää. Mutta se suuri musta pelottava möykky, joka oli jo kasvanut vuoren korkuiseksi. Se oli hiljalleen piirtynyt Paulan herkkään mieleen. Jokaisen hänen tyttö kaverinsa kotona olivat aikuiset puhuneet Raimosta ja Helenasta. Olivathan he pienen kylän ylivoimaisesti mielenkiintoisin puheen aihe. Mutta aikuiset eivät aina huomanneet varoa että pienet korvat olivat kuulemassa. Ja pienet
tytöt eivät tajunneet että heidän sipisten kertomansa asiat Paulalle, hänen isästään ja Helenasta ,
voisivat jotenkin kasaantua Paulan mieleen. Eiväthän he Paulasta puhuneet. Ja näin Paula sai
hiljalleen murunen kerrallaan tietää mitä suunnitelmia Helenalla oli heidän perheensä suhteen.
Tästä oli tullut niin valtava pelon paikka ,että tästä ei pystynyt puhua enää kenenkään kanssa,
ei isän, ei mummun, eikä Piankaan kanssa.
Mutta Paulan tietämättä kylällä toimittiin niin kuin oli aina toimittu. Kaikki yhden puolesta.
Jos Helena oli puhumattomuudellaan ja sillä ettei hän ollut käynyt kenenkään kotona, eikä kukaan ollut uskaltanut ajatellakkaan, että menisi toivottamaan Helenan tervetulleeksi.
Hän oli näin toimimalla itse sulkenut itsensä kyläläisten ulkopuolelle.
Kylällä suunniteltiin kokoonpanoa joka menisi puhumaan Helenalle pienen Paula tytön puolesta.




Paulan kännykkä piippasi. Hän sai kivan kuvan Pialta ja hyvän yön toivotukset. Tulen huomenna
hakemaan sinua kouluun, t. Pia
Paula painoi kännykän rintaansa vasten. Pia, maailman paras ystävä!







p.s Oli kyllä yksi tämän talven vaikein kuvaus päivä. Meillä päin ei päivä valjennut juuri ollenkaa, oli kyllä talven pimein päivä. Ja oli pakko olla huoneessa valot päällä ja piti käyttää salamaa ja sitten tuli varjoja. Yritin valita parhaat kuvat, mutta parempaan en vain pystynyt.




maanantai 13. tammikuuta 2020

Raimo









Raimon istuu hänelle rakkaimman huoneen, takkahuoneen sohvalla.
Hän luki aikansa kuluksi paikallista sanomalehteä. Nyt lehti lojuu hänen sylissä ja
ajatukset harhailevat aivan muualla. Hän näkee mielessään nuoren hääparin. Itsensä ja
Tarjan, nuorina ja luottavaisina, koko yhteinen elämä vielä edessä.
He olivat suunnitelleet yhdessä paljon elämää eteenpäin ja heidän toiveensa kohtasivat
aika hyvin ja missä kohti eivät kohdanneet, he pystyivät kyllä neuvotella molemmille
sopivan ratkaisun. Tarja oli kotoisin eteläpohjanmaalta tulivuorikraatteri järven rannalta.
Hänen vanhempansa olivat kuolleet ulkomailla sattuneessa onnettomuudessa. Ja sisaruksia
hänellä ei ollut. Siksi Raimo ja Tarja saivat Tarjan vanhempien aikanaan maksaman
asunnon heti yhteisen taipaleensa alussa.






Myös työpaikkojen suhteen heidän alkunsa alkoi hyvin. Tarjalla oli kylän tyttönä jo monta vuotta ollut vakituinen työpaikka. Raimolla oli sijaisuus kirkonkylän ylä-asteella matematiikan opettajana. Siksi hän kylään muuttikin ja he Tarjan kanssa kohtasivat. Heillä oli vahva usko siihen ,että Raimo vakituisen työpaikan saisi.
He olivat puhuneet myös siitä millaisen perheen he haluaisivat. Onneksi molemmilla
oli haaveena useampi lapsi. Eikä kauan mennytkään ,kun Tarja alkoi odottamaan
heidän ensimmäistä lastansa. Paula syntyi eräänä kauniina kesä iltana. Kaikki oli niin hyvin.
Kunnes eräänä iltapäivänä, kun Paula oli n. kaksi ja puoli vuotta ja Tarja oli käymässä
kaupungissa ostoksilla, ovikello soi ja oven takana seisoi kaksi poliisia, siihen hajosi
Raimon elämä. Paulan onneksi Raimon vanhemmat olivat elossa ja Raimon äiti otti vuoden
vuorotteluvapaata ja tuli Raimon tueksi ja hoitamaan pientä Paulaa.





Nyt Paula on jo iso 8-vuotias tyttö. Raimo ei ole Paulan viimeisen vuoden tapahtumista
niin hyvin tietoinen, kuin monesta aikaisemmasta vuodesta ja se taas johtuu siitä ,että
aika, ajatukset ja teot on pitänyt nyt jakaa Helenan ja Paulan kesken. Ja Helena on kyllä
ottanut enemmän kuin tarpeeksi aikaa itselleen. Helena jonka kanssa Raimo on nyt
seurustellut noin vuoden ajan. Raimolla on todella huono omatunto,
kun hän nyt päästää Paulan ajatuksiinsa oikein kunnolla. Mitä Paulalle oikein kuuluu!?
Raimo tietää että Paula hoitaa varmasti hyvin koulunsa, mutta sitä Raimo ei tiedä vieläkö
Paulaa kiusataan koulussa. Hävettää, ei ole vain tullut kysyttyä. Paulan paras ystävä
Salmen perheen Pia on ollut tänä vuonna heillä todella usein nähty tyttö. Ja sitten toisinpäin
Paula on ollut ainakin yhtä monta iltaa Pian kanssa kuin kotona. Mutta siitä Raimo on tosi
onnellinen, että Paulalla on Pian kaltainen ystävä ja muutenkin Salmen perheen naiset ovat
huolehtineet äidittömästä tytöstä kuin omastaan. Raimo lupaa mielessään ,että hän on tästä-
eteenpäin enemmän mukana tyttönsä elämässä.





Lisää kumaraan Raimon hartioita painaa ajatus hänen pitkästä tyttömyys putkestaan.
Raimo ei sitten missään vaiheessa saanut sitä vakituista työpaikkaa. Mutta alussa hänellä oli
kuitenkin koko ajan töitä. Mutta Tarjan kuolema tuntui kääntävän kaiken päälaelleen ja
suunnan kohti huonompaa. Raimo kuitenkin tykkäisi työstään matematiikan opettajana
nuorten tyttöjen ja poikien parissa. Raimon harrastuksetkin ovat yksi toisensa jälkeen
tippuneet matkan varrelle.






Mutta kaiken harmaan keskelle alkoi paistaa aurinko yllättävältä
taholta. Kylälle muutti aivan yllättäen kaunis nainen, nainen joka käänsi heti katseensa
Raimoon. Ja nainen joka myös hyvin nopeasti kietoi Raimon pikkusormensa ympärille.
Nyt on kulunut vuosi näistä päivistä ja Raimo halusi istua hetken yksin, siksi hän vetäytyi
tähän hyvin miehiseen takkahuoneeseen, jossa ei todellakaan ole kuin muutama
naisellinen tavara. Joista Raimolla ei ole mitään tietoa mistä ne ovat tähän huoneeseen
tulleet. Tai hänen äitinsä ja Paulan käsialaa ne tietenkin ovat. Paula varmasti haluaisi
että kotona olisi kodikkaampaa, mutta tietyssä surunsa vaiheessa Raimo riisui kotoa pois
kaiken naisellisen ja kaiken mikä yhtään voisi muistuttaa Tarjasta.




Mutta nyt hän on päättänyt laittaa hänen ja Helenan asiat mielessään järjestykseen.
Hän ei voi väittää etteikö hän olisi ihastunut päätäpahkaa Helenaan. Mutta...
...tämän vuoden aikana on kuitenkin noussut esille monia sellaisia asioita jotka Raimon
mielestä ovat jollakin tavalla nousseet heidän väliinsä.
Yksi näistä asioista on se, että Helena haluaa naimisiin menon jälkeen muuttaa johonkin
etelän isoon kaupunkiin ja vielä pahempaa on se ,ettei Paula kuulu mukaan tähän muuttoon.
Helena on kertonut jo hyvin alku vaiheessa, ettei hän halua lapsia ja siihen Raimo olisi voinut
vielä taipua. Mutta ettei myöskään Paula kuulu mukaan tulevaisuuden suunnitelmiin,
nousee kyllä sellaiseksi asiaksi Raimon ja Helenan väliin, jonka Helena häviää. Vaikka hän
on perustellut kuinka Paulan olisi paljon parempi olla mummunsa ja pappansa kanssa,
silloin Paula saisi kaipaamansa äidin korvikkeen. Ja Raimo saisi tavata Paulaa niin usein kuin haluaisi. Ja Helena saisi sellaisen elämän mikä hänelle sopisi. Mutta jos Helena ei suostu
tulemaan tässä asiassa Raimoa vastaan se kyllä nousee seinäksi heidän väliinsä.




Helenassa on paljon hyviä puolia, ei Raimo olisi muuten hänen kanssaan näin kauan ollutkaan.
Ja on Raimon tunnustettava itselleen, että hän jo nyt pelkää edessä olevia yksinäisiä vuosia.
Raimo voisi taipua niin monessa asiassa Helenan tahtoon, mutta hän ei voi edes ajatella että
hän luopuisi Paulasta. Eikö Helena voi naisena tätä asiaa ymmärtää.
Kun Helena soitti alkuillasta ja pyysi että Raimo veisi hänet ulos syömään, Raimo kieltäytyi ensin. Hän perusteli että hänen pitää olla välillä Paulan kanssa kotona , mutta kun Helena sai
puhuttua hänet ympäri, päätti Raimo että tänä iltana hän ottaa esille tämän heitä erottavan asian.
Jos Helena voisi tulla vastaan tässä Paulaa koskevassa asiassa ,voisi Raimokin tulla vastaan
monessa asiassa. Ja he voisivat jatkaa yhteistä tarinaansa, mutta jos ei...
Raimo ei halua ajatella ajatustaan loppuun.


Tässä vielä linkki nukkekoti blogiin: nukkekotikylassatapahtuu.blogspot.com




torstai 9. tammikuuta 2020

Helena










Kylä jossa Helenakin on asunut jo jonkin aikaa, on hänen mittapuunsa mukaan pieni kylä,
mutta todella kauniin järven syleilyssä. Jos tilanne olisi toinen hän olisi varmasti jo pudistanut
kylän tomut jaloistaan. Mutta kaiken takana on mies, Raimo. He ovat seurustelleet
lähes siitä asti ,kun Helena on kylään muuttanut. Tällä hetkellä Helena haaveilee jo
sormuksesta. Raimon vaimo on kuollut ja hänellä on 8-vuotias tyttö. Mutta se ei ole
Helenalle ongelma, vaan hän on suunnitellut kaiken valmiiksi, niin että se häntä itseään
miellyttää.




Helena on tehnyt pitkän työpäivän kirkonkylän kunnantalolla kunnanjohtajan sihteerinä.
Hän on työpaikkaansa erittäin tyytyväinen. Sen takia hän muuttikin kylään. Aluksi hän
oli tyytymätön siihen, ettei saanut asuntoa kirkonkylältä. Mutta mieli muuttui kyllä
nopeasti ,kun hän näki asuntonsa ja vielä nopeammin kun hän kohtasi Raimon. Hän ei
olisi ikinä uskonut ,että hänen elämänsä mies voisi löytyä tästä aurinkoisesta pienestä
kylästä kauniisti liplattavan järven rannalta. Mutta niin vain kävi. Helenaa ei haittaa
edes se, että Raimo on tällä hetkellä työtön. Opettajana hän saa varmasti töitä isosta
kaupungista jonne he ilmanmuuta muuttavat, kun ovat menneet naimisiin.




Helena lepää sohvalla ja lepuuttaa jalkojaan. Hän odottaa Raimoa ,joka tulee
hakemaan häntä ulos. He ovat menossa ulos syömään. Yleensä he ovat Helenan
luona tai menevät ulos. Vain kerran Helena on käynyt Raimon ja Paulan kotona.
Ja se yksi kerta hänelle myös riitti. Tänään hänen oli ollut melko vaikea saada puhuttua
Raimoa ympäri lähtemään ulos. Raimo oli perustellut, että hänen pitäisi olla enemmän
kotona Paulan kanssa. Mutta kyllähän Helena naisten keinot osaa.




Kun Helenalla nyt on aikaa, hänen katseensa kiertää ympäri olohuoneen. Hän on
kyllä niin tyytyväinen, kuin olla voi. Puitteet ovat melko hyvät, niin hyvät kuin
tällaisessa vuokra-asunnossa nyt olla voi. Tapettia Helena edes takaseinään kaipaisi.
Mutta kaikki mikä on hänen on tarkkaan ja huolella valittu. Ja jokainen tavara on
tarkalleen oikealla paikallaan. Tämänkin asian Helena on miettinyt valmiiksi. Hän
haluaa kaikki omat tavaransa mukaan, kun he muuttavat ja loput puuttuvat tavarat
he voivat ostaa yhdessä Raimon kanssa ja alkaa näin rakentaa yhteistä tulevaisuuttaan.




Helenan katse kiertää vielä huonetta joka on hänen kättensä taidon näyte. Jos hänen
matossaan olisi hapsut, ne olisi varmaan kammalla kammattu järjestykseen. Eikä
Helena niitä hapsuja sekaisin haluaisikaan. Kuka ne hapsut sitten voisi sekoittaa.
Lapset, on Helenan nopea ajatus. Mutta sekin ajatus on jo nuorena tyttönä Helenan
mielessä laitettu yhtä siististi järjestykseen kuin maton hapsut. Ei lapsia. Ja näin
Helenan "maton hapsut" ovat turvassa.



Helenan ajatukset liukuvat asunnosta Raimoon. Kuinka kaikki alkoi mennä hänen
elämässään parempaan suuntaan siinä vaiheessa, kun hänen työnsä etelässä loppuivat
ja hän joutui hakea uutta työpaikkaa etelä pohjanmaalta. Siinä vaiheessa ,kun suuren
kaupungin tyttö joutuu muuttamaan pieneen kirkonkylään kauas etelästä ja vielä
pienimpään kylään, ei voi tuntua tulevaisuus kovin ruusuiselta. Mutta se ruususen
elämä odotti kuitenkin häntä tämän aurinkoisen kylän miehen hahmossa.



Onkohan kenelläkään näin kaunista kotia tässä kylässä Helena miettii. Sillä hän ei
todellakaan sitä tiedä. Koska hän ei ole käynyt kenenkään muun kuin Raimon
kotona. Mutta hän voi kuvitella millaisia koteja näillä ihmisillä on ,jotka eivät ole
koskaan etelän tyylikkäitä koteja edes nähneet.



Mutta ovikello soi ja hymy syttyy Helenan kauniille kasvoille. Raimo on tullut ja
kaikki äskeiset ajatukset häipyvät Helenan mielestä. On vain Raimo.